Ootteko koskaan miettineet että jos ajelisitte Hymerillänne Nilsiäläistä metsätietä kaikessa rauhassa vaikka noin 40km/h tuntivauhtia. Olisitte vaikka tulossa katsomasta Pirunkellaria joka oli helvetin tylsä kuoppa kalliossa. Siinä sitten päristellessänne yhtäkkiä viereen juoksis karhu kahdella jalalla sitä samaa neljää kymppiä. Sellanen vajaa 300 kilonen otus painais menemään takajaloillaan vieressä. Katsois sua silmiin, osoittais sormilla omiin silmiinsä ja sitten sua silmiin ja sitten takaisin taas omiin silmiinsä. Tietäisit hyvin tarkkaan että se paskiainen meinaa syödä sut.
No hittojako siinä. Se on yks karhu. Pienen puoleinen vielä. Jatkat huolettomana ajelua kun aattelet, että kyllä siltä aina karkuun pääsee. Hymerissä on vielä potkua. Ja sitten kun tyhjästä! BLAM! Toinen karhu, 500 kilonen valtava jönssi täräyttää metsän siimeksestä 60km/h kohti niin perkeleesti, ottaa valtavan loikan sen viimisen ojan yli ja lasauttaa hirviän kylkimyyrytaklauksen Hymerin kylkeen. Koko auto kyljelleen, molemmat karhut kyljen päälle istumaan ja napostelee teitit sieltä hanttarin ikkunasta kaikessa rauhassa.
Me ollaan mietitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti