No niin, se olis sitten se viimonen blogipäivitys. Viikko oltu jo himassa. Töissäkin käyty viisi päivää. Melkoisia ruumiistairtaantumiskokemuksia sanoisin. Mutta kai sitä seitsemän viikon rännistä ja sekoilusta huolimatta on jotenkin virkeämpi ja tyytyväisempi elämään, eikä tienpäälle ainakaan ihan just vielä ole hinkua. Katsotaan kuinka kauan tämä fiilis kestää...
Mutta palataan nyt vielä hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Yritän nykiä muistin syövereistä mitä saan kaivettua. Jotenkin tuntuu kyllä että siitä maanantaista Jyväskylässä on about vuoden verran.
Kierreltiin päivällä kauppoja, ostettiin Raimo ja sen sellaista pientä. Perttu tartti uuden puukon ja silleen. Illaksi löydettiin ihan mukava nuotiokatoksella varustettu ranta Laukaan läheltä ja laitettiin leiri pystyyn. Lasit vinettoa mieheen ja meikä alkoi kokkaamaan, Peb sähläsi omiaan. Paino sanalla sähläsi, koska ihan kohta puoliin oli melkonen reikä peukalossa. Ei veistämisestä, vaan siitä että siivosi lastuja sillä puukolla. Luuhun asti meni niin että heilahti, hyvä puukko.
Ei auttanut, puoli lasia vinettoa ulos autonovesta ja Hymer käymään. Laukaan terveysasemalle oli onneks alle 10min ajomatka eikä jonoa, niin tiedettiin heti että päästään vielä takas ottaan pari lasia vinettoa. Kaks tikkiä se vaati, mutta peukku tuntu pelaavan, joten viimosten keikkojen perumista ei edes ehditty harkita. Vaikka tosin jälkikäteen mietittiin olikohan kyseessä kuitenkin yritys päästä himaan. "Jos se lääkäri ois sanonu ettei pysty soittamaan, niin oltais oltu Turussa puolen yön tienoilla..."
Partanen piru kokkaa ennen äksidenttiä:
Tunnin odottelu ennen tikkaajaa. BOOOORIIING. Samaan aikaan toisaalla maisteri Rämö lähetteli Luontoiltaan kyselyjä lintujen lentokyvystä kaatosateella. Ja terkkuja tikattavana olevalle ystävälleen. Valitettavasti ei päästy lähetykseen asti...
Hyvvväääääää.
Mukava paikka löydettiin taas. Tosin jaloissa juoksi noin 7 kpl metsähiiriä alkuillan. Ne luovutti ennen meitä ja meni piiloon.
Viinilasiin meni lukki. Ongin sen pois ja join loppuun. Onhan näissä jo oltu...
Kuvista huolimatta meininki oli muistaakseni ihan kohdillaan. Mitä nyt kaverilla sormi hiukan paketissa.
Tiistai-aamu valkeni aurinkoisissa merkeissä. Oikeesti todella komia keli. Meikä kävi oikein uimassa ja kaikkea. Suihkusta ei taas tietoakaan perjantain jälkeen, niin ehkä tiistaina tartti jo vähän sutia itteään puhtaaksi. Koho ei luovuttanut. Kapteeni Stubing saapui illaksi viihdyttämään ryhmäämme, joten tapettiin päivällä aikaa nähtävyyksiä katsellen. Ja nyt löyty kyllä reissun siisteimmät jutut. LUOLAMAALAUKSIA! Ehtoja! Luolamiehen tekemiä! Iät ja ajat sitten! Ja heti mentäessä iso varoituskyltti, että "Hengenvaara!" Sinnehän oli pakko päästä. Saatanan jyrkkiä kallioita kikkailtiin sitten kolmeen pekkaan (Raimo siis mukana), kunnes lopulta alhtaalta löydettiin tällasia hienouksia:
Maanantaina saatiin muuten myös vähän tatsa-aikaa varatuksi. Meinas mennä mallit uusiksi, kun nähtiin nää. Lualamiähen piirtämä hirvi! Onhan se nyt saatanan siisti tatsan aihe!
Indiana Koho näyttää valokuvaamisen mallia. Oli nimittäin aika riskaapelin näköstä hommaa. Valokuvasta ei oikein selviä miten saatanan pienien kivien päällä ja helvetin korkeella se oikein postas. Otin myös jokaisen lomakuvaajan suosikkitehokeinon käyttöön: Peukalo kuvanreunassa!
Tsuppailtiin siinä sitten vielä muutama biitsi läpi jos löytyis lähempää Jyskylää sopiva paikka. Perinteiseen malliin hakuprosessi oli pitkä ja hankala. Alla malliesimerkki. "Tuolla pitäs olla joku ranta, aja sinne." 400m myöhemmin: "Ollaankohan me jollain pururadalla." "No, tuolla on ainakin lenkkeilijä..." Ja peruuttaen pois. Ei menny ihan niinkon elokuvissa...
Eihän sieltä mitään parempaa löytynyt. Paskaakos siinä, valittiin sama ranta kun viimeksikin illan kohteeksi. 50km sinne tänne, kun suunniteltu reilut 3000km koko reissun matkaksi meni rikki jo Kuusamossa... Noukittiin Stubbe Jyväskylän rautatieasemalta. Ihmiset saattoivat katsoa hetken ylimääräistä kun verkkahousuihin ja Jones-hattuun pukeutunut Koho seisoi laiturilla Raimo sylissään ja peukalo paketissa.
Alkon kautta Laukaan metsään. "Ajetaan se auto tonne alas vaan, kyl se sieltä viimeksikin ylös saatiin." Safkaa, vinettoa ja soittelua. Oli muuten niin kiva jamitella Tuomaksen kanssa, ettei mitään määrää. Muutenkin kyllä oli ollu karvasta pirua aikamoinen ikävä.
Mies kuin peura ajovaloissa:
Keskiviikko aamu, vika keikka. Vettä tuli läpi yön niinkon aisaa. Tatsa-ajat kolmelta eikä autossa mitään syötävää. Eli leikkeet mieheen ja Tattoo Gallery 44:n suuntaan. Paitsi että se holtiton mäki joka ajettin Hymerillä alas oli täyttä mutaa. Alko justiinsa jännittää. Varsinkin kun virallisten lukemien mukaan ajovuoroon olisi päässyt allekirjoittanut. Rikottiin hetkellisesti lakia, noin 40m kun ei vaan paksun pojan ajotaidot riittäneet. Pahoittelut Suomen valtio, olimme Laukaan metsässä inan hukassa hetken. Koho löi Jonesin päähän, ajoi 200kg läskiä ulos autosta ja reilun vartin väännön jälkeen päräytti vanhana tekijänä Hymerin ylös montusta ilman henkilö- tai koneteknisiä vahinkoja. On se saatana kova luu.
Leivitetyt leikkeet osottautuivat jälleen mahdottomuudeksi joten mentiin lehtipihveillä. Ja sitten sinne tatuoitavaksi. Koholla 17 vuotta taukoa liikkeessa otetusta tatuoinnista. Meikällä hiukan reilu parikuukautta. Irvistelyn määrä oli ehkä vähän eri, hehee. Polvitaipeen alapuolella on toki vittumainen paikka. Perttua irvistytti.
Mä kirjotin blogipäivitystä... Ei tää nyt mikään neljän tunnin selkäprojekti oo kumminkaan.
Reissutatsat mieheen siis. Samanlaiset ja samaan kohtaan molemmille. Toivottavasti ei saada lisempää sponsori-comforttia. Ei ihan oikeesti tarvita...
Jyväskylän Popparissa oli kaikinpuolin hyvä meininki. Soppabaarista sai hakea ruokaa vähän matkan päästä. Ristus miten hyvää lohikeittoa! PA-kamat oli talon puolesta ja miksattiinkin vähän. Ja MONITORIT! Luksusta! Viinankaan kanssa ei oltu turhan tarkkoja. Ihmisiä oli kourallinen, mutta orkesterilla oli taas niin hauskaa, että luvatun 2x45min setin sijaan soiteltiin reilut kolme tuntia. Kaikki mitä osataan. Normimeininki. Kunhan tarjoilu pelaa, niin soittohan soi.
Stubbe ja Pertun stetsari, sekä jallu.
Hyvä mesta, hyvä meno, huonoa kirjoittamista. Southern Confort Duo plays Cach. Jepa.
Jostain löytyi vielä lappu jossa Nickelbackin Lullabyn sanat. Uudenkaupungin Masa vieläkin 350€ pystyssä. Rituaalipoltto!
Raimo sai Stubbesta kummisedän. Vierekkäin nukkumaan - hellyyttävää on.
Torstai valkeni. Jengi liikkuu. Nopeemmin kuin koskaan. Hymeri pärähti käyntiin varmaan vartti heräämisen jälkeen. Tarkistettiin promillet, niitä ei ollut. Jaettiin keikkaliksat. Yhteiseen kassaan jäi about 40€. Poikettiin Shellille syömään viimiset Wieninleikkeet bändin piikkiin. Rahaa jäi 4€. Kulta-Jaska oli suosiollinen ja muutti sen kakskymppiseks. Oli taas vähän enemmän viedä kotiin. Saatanan kovaa kyytiä Turkuun. Luontoiltaa kuunneltiin matkalla. Absurdein fiilis mies muistiin. Turku. Mitä helvettiä. Ei tarvii koko ajan miettiä missä on ja mihin pitäs ajaa. Tuuri voidaan jättää omaan arvoonsa. Kotipihalla olo vielä kummallisempi. Että niinkon valmis vai? Ei saatana. Ei pystynyt käsittelemään. Halattiin. Nopeesti. Kun meinas tulla itku. Pahasti. Pyyhit tippoja linssistä ja meet räjähtäneeseen kämppään sisälle. Ei vaan osannu suhtautua. Raksaäijät oli jättänyt pakastimen sulamaan. Siinä kohtaa tilanne selvä. Keksin muita yöpymisratkaisuja. Saman aikaan synkkää, haikeaa ja parasta ikinä. Ei sitä nyt oikein osaa tässä sanallisesti kuvailla.
Perjantaina ajateltiin vielä ottaa pehmeä lasku maailmaan. Koottiin pieni porukka reissussa mukana olleita ihmisiä ja ajeltiin Kaarinaan jollakin laavulle tissuttelemaan varovasti. Kätevästi 300m ylös pystysuoraa rinnetta taas, mutta paikka oli hieno.
Parhaassa seurassa. Ja muutama joku tuntematon tyyppityyppinen.
Kallionpäälle oli toki leiriytynyt kasa partioilaisia. Kahden jälkeen ne tuli kysymään, että voitaisko me olla hiljaa. Siirryttiin melkoisessa resupekkakulkueessa pienessä pierussa kahden taskulampun avulla sitä pystysuoraa mäkeä alas Hymerin viereen ottamaan vielä pari ja sitten autoon maate. Reissun viimonen vaaratilanne vältetty.
Viimeinen veto lauantaina Turun Teerenpelissä. Mä en oikein osaa sanoa mitään. Oli jotenkin ihminen aika ulkona. Vika comfortti juotiin Hymerissä siinä ulkopuolella. Se oli pahaa, mutta ei siinä kauaa menny. Täydet kolme settiä ryittiin ja meininki oli helvetin hyvä. Hienoa nähdä tuttuja noin paljon. Mutta myönnettävä on että reissumies alko olla aika valmis. Keikan jälkeen kamat kasaan ja nukkumaan. Ei vaan osannut käsitellä maailmaa. Kiitos ja anteeksi kaikille kollektiivisesti! Olette loistavia.
Erityisesti pitää sanoa, että ei oltais ikinä selvitty matkasta ilman katrasta niitä hienoja ihmisiä joita voimme ylpeinä kutsua ystäviksemme. Oltiin sitten Oulussa tai Kuusamossa niin aina joku teistä hulluista jaksoi päräyttää paikalle ja taas sopi soittopojan hymyillä. Te tiedätte kyllä ketä te olette. <3
ME PÄÄSTIIN HENGISSÄ HIMAAN!
P.S. Sitten vielä satunnaisia kuvatuksia jälkimainingeista.
Lista Pertulta puuttuvista Pahkiksista. Oli tosin käynyt Turun Alfassa ilmeisesti jo täydentämässä varastoa. Halvempaa ja parempi valikoima kuin muualla. Kiitos Turku.
Tornion keikkaa oli jopa mainostettu hulluna:
Tässä tää sit olis. Tarkka reitti. Jälkipolville. Sitten kun haluavat tehdä Southern Comfort Duo'n haamua etsimässä -kiertueen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti