Lapin sekoilua

Simmottis on taas iloisesti neljäpäivää vierähtänyt. Retkiseurueemme on kokenut ylä- ja alamäkiä, myötä- ja vastoinkäymistä ja kyllä te tiette. Kaikenlaista harmia. Matkassa siis mukana alta löytyvät hahmot:

Torniosta lähdettiin siis Kemin kautta suunnistamaan teille tietämättömille. Kemissä pyykättiin pyykit Niinan ja Jukan luona, kaunis kiitos siitä ja sitten kikkailtiin läpi muun muassa seuraavia kohteita:

 Taivalkosken voimalaitos:

Kukkolankoski josta lippomies (ei kuvassa) nosti saatana haavilla kuusi siikaa kymmeneen minuuttiin ja tienas sillä varmaan päivän liksansa. Käsittämätöntä meininkiä. Meitin kalaonni on ollu hiukan eri luokkaa.

Lippomiehelle oikein patsas pystytetty.

 

Hymer on muuten myynnissä kun reissusta palataan. Ostakaa pala suomalaista musiikkihistoriaa. Yhteyden otot Kohon suuntaan. Mainoskuva alla, tässä kuitenkin rehellisyyden nimissä se ainut paskana oleva osa, eli pakoputken kärki, joka sekin lähinnä lisää skenepisteitä.

Ylitorniossa oltiin yksi yö. Se oli aivan perseestä. Hyttysiä oli miljoonittain joka jumalan paikassa, mukaan lukien autossa sisällä. Vettä satoi. Kylmä. Ainut kalansaalis oli kuvassa näkyvä allekirjoittaneen nappaama säälittävä särki. Ja sitten vielä tienasin flunssan kaupanpäälisiksi, jonka johdosta nenä tukossa kuorsasin läpi yön niin ettei Perttu saanut nukuttua. Paskaa. Ärsytti. Mietittiin maitojunaa.

Maisema kuitenkin komia ja kaukaisuudessa Ruotsin puolella siinsi mäennyppylä jonne valitsimme illan aikana seuraavan päivän kohteen.

Paskasti nukutun yön jäljiltä jätimme Ylitornion paskarannan ja suuntasimme vastarannalle. Paikan nimi oli Luppioberget ja huipulle asti samottiin, oli flunssaa ja vesisadetta tai ei. Ympyrä merkkaa eilisillan paskarannan sijainnin. Sitä oli jo ihan mukava katsoa näin kaukaa ja korkealta.

 Muutkin olivat näkötorniin jättäneet merkkinsä, joten Perttukin päätyi kaivertamaan sinne jotain. "MM-95 TORILLA TAVATAAN!" lukee nyt myös Luppiobergetin näköalatornissa.

Ylitimme Napapiirin. Aiheesta ei liene sen enempää kysyttävää.

 Ratasjärven rannalle seuraavaksi yöksi. Lämmin ei ollut vieläkään mutta jonkin sortin pikkusintit sentään hiukan näykki onkea ja olipahan näyttää komioita ostoksia Napapiirin puodista. Mr. Koho is supporting the latest fashion in Indiana Jones styled leather hats. Jos Adam Savage niin miksei P. Kohokin. Toimii.

 

Ja Jani Rämöllä on päässään äidiltä synttärilahjaksi saadun kännikypärän lisäksi 7 euron arvoinen hyttyssuoja, jonka johdosta edellisen illan hyttysongelmat eivät haitanneet enää pätkääkään. Myös vatsaystävälliseksi suunniteltu riisimaitoon tehty valkovenäläinen helpotti oloa huomattavasti. Iltapalaksi jalopeno-jauhelihapataa jonka kokkaaminenkin tuntui yhdeltä juhlalta (kokkaaminen ei kovin usein nykyään niin tee, koska työt).  Hymy herkässä. Kannatti lähteä.

 Aamulla vielä snadit kalastushommat Ratasjärvellä ilman suurempaa tulosta, mutta hittojako siinä auringonpaisteessa keekoillessa.

Pitkällisen nähtävyystarkkailun seurauksena olemme päätyneet hylkäämään ihmisten tekemät muistomerkit ja patsaat, koska ne ovat lähes kauttalinjan paskaa. Näin ollen luonnonmonumentti nimeltään Jai-Paljukka sai osakseen vankkumattoman huomiomme. 300m "pieni reippailu" tosin osoittautui helvetillisen mäen kiipeämiseksi, ja perillä kun odotettiin jonkin sortin virkistävää lähdettä jossa olisi voinut itseään huiluttaa niin tönöttikin vaan valtava kasa kiviä. Ihan komia kasa tosin. Ei siinä mitään.

  

Pitkällisen kiipeämisen jälkeinen ensifiilis oli kuitenkin tämä. "Kiviä? Mitäpaskaa?"

Tässä kahden kuvan sarjasta ensimmäinen. Toinen joutui sensuurin kouriin, sillä olen tietoinen myös lähisukulaisia sisältävästä blogimme yleisöstä. Tämä on nimeltään "Jani osoittaa kiviä". Sarjan toisen osan saatte kun liitätte ensimmäisen titteliin kaksi kirjainta ja käytätte mielikuvitustanne.

Seuraava yösija löytyi Raanujärven rannalta. Matkalla meikämanne pulahti kovana jätkänä flunssapäissään jopa "uimaan", eli oli pakko pestä päänahka ja housujen sisältö, kun ei sunnuntain jälkeen ollut nähnyt suihkua. Kylmää oli som fan, mutta ihan eri mies sieltä jortaanista taas nousi.

Raanujärvellä oli äärimmäisen hyvä meininki. Hieno laavupaikka. Kalastettiin laiturinnokasta auringonlaskun lämmittäessä selkää ja Sorsakosken Topin laulaessa "Viiiimeiseeeeen Korrrrrttiiin". Nautittiin varovasti pari lasia viiniä ettei tule ylilyöntejä ja grillailtiin vähän pottuja ja makkaraa. JA SE YKS AHVEN! Mä sain saatana kalan! Ensi viikolla ehkä jo molemmille omat! Tavoitteet matalalla ja mieli korkealla.

Sitten vielä se Hymerinon mainoskuva! Hymer ei ole vain auto, se on elämys! Haimah on kutsu seikkailuun! Ja se voi olla juuri sinun! Ainakin minä haluan ratsastaa auringonlaskuihini juuri tällä Hymerillä!

Jepjep. Seuraava päivä. Vihdoin alko löytyä niitä perkeleen kuoppio! Hiidenkirnuja oikein vaan ja iso kasa, ja hyvin opastettuina! Hyvähyvä. Juotiin siis snadit Comfortit kuopissamme ja pälyiltiin luonnon ihmeitä. Oli muuten todella huimia kuoppia!

 

Sitten vielä poopoiltiin ympäri maakuntia. Poimittiin hiukka lakkoja, jos vaikka lettuja väsäisi. Olen nähnyt televisiossa kun miinoja raivataan, ja täytyy sanoa että ei niitä kyllä noin tiheällä kammalla vedellä kun mitä oli mummo sen mettän tyhjentänyt lakoista. Ryöstämarjastusta sanon minä! Mitä helvettiä. Eikö voi rokkarille paria lättymarjaa enempää jättää? Tosin seuraavassa kaupassa sanoi mimmi, että 60l kerättynä ja edelleen kaikki suot täynnä pilaantumaan päin olevia marjoja. En sitten kehdannut kysyä että MISSÄ ON HÄH? Olis varmaan pitäny.

Löydettiin jonkun huoltoaseman pihalta myöskin tuollainen asfalttikuoppa. Laitettiin sinne Comforttia.

Täältä ei muuten löydy matoja millään helvetillä. Kaiken maailman pellonlaidat ja rannat ja systeemit myllättiin läpi ja lopulta päädyttiin Citumarkettiin ostamaan niitä kirottuja lieroja, kun ei vaan pinna riittänyt. Nyt haetaan kalastuspaikkaa jotain kolmatta tuntia. Josko hiljalleen jotain löytyis. Peb tais just mennä hermosauhuille, kun tää sopivan paikan ettiminen tuntuu tänään taas olevan vuorostaan melko hankalaa. Huomenna sitten taas soittohommiin. Rovaniemen Grande. Johan tässä on eräilty ja käyttäydytty nätisti. Sivistyksen pariin ja vaikka kunnon kekkulit siinä sivussa.

Somosen kirkolla käytiin. Huono kirkko. Se oli kivestä. Eihän sellanen edes pala. Ihan komia meininki tosin.

Sitten vielä loppukevennyksenä pienet videotaiteet matkanvarrelta:

P.S.-homma. Sellanen tuossa tuli mieleen, että pyhä tarkoitus oli sävellellä uutta ja opetella uusia veisuja. Tuntuu olevan aika haastavaa se. Kahteen viikkoon 9 keikkaa ja ei ole ilmeisesti Pertulla paljon kitaraa ollu ikävä välipäivinä. Lisäksi kun suuren osan aikaa on näinkin tyytyväinen maailman menoon, niin paskaa lyriikkaahan siitä vaan syntyis, joten päätettiin että antaa olla jämpti, jollei mitään kuningasideoita irtoa. Tosin jonkun oodin Uudenkaupungin Masalle vois väsätä. Se on meille vieläkin reilut kolmehunttia pystyssä. Saatana.