Cindy oli taas kerran melko legendaarinen. Orkesterin alkujännityksestä kun selvittiin niin hommat oli taas normaalilla mallillaan ja soitto sujui. Jostain käsittämättömästä syystä meille oli kerätty matkaa varten kolehti. Meinasin itkeä vuolaasti kun lyötiin tuoppi rahaa kouraan. Kai me ihan ok jätkiä ollaan, mutta joku roti, ihmiset. Kiitos kaikille osallistuneille ja ennen kaikkea N. Koholle masinoinnista. Hieno tunne kun kaikki on noin mukana hengessä. Couldn't have done this with out y'all.
Muutenkin tuntu hiukan stressi purkaantuvan kun töistä päästessä nauroin yhtäkkiä ääneen samalla kun joutu pidättelemään kyyneliä. Nyt tarttis sitten enää taltuttaa tää darra, kerätä itsensä ja hypätä Haimahin kyytiin koska tilanne on nyt tämä: http://www.youtube.com/watch?v=be6s8U8GUHs
I feel we're on the brink of an adventure of a lifetime. This is what legends are made of. Se on EIDIOUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti